60 vuotta

Kuiskauksia aitan vintiltä

Matti Lampi maalaa talvet, tallentaa mieleen kesät

Harvalle ensivisiitille tullessaan voi jo pihalla todeta osuneensa oikeaan paikkaan. Liminkalaisen kuvataiteilija Matti Lammen kohdalla on näin.

Pihamaalla seisova maitolaituri kuvastaa hyvin hänen persoonaansa: serkku oli siirtänyt sen jo navetan taa ja aikoi puheidensa mukaan lykätä sen juhannuskokkoon roihuamaan, kun Matti Lampi pelasti sen jälkipolvien ihailtavaksi. Hän jos joku, näkee perinteellä ja historialla vankan merkityksen nykyeläjälle ja aikamme ymmärtämiselle. Vanhan säilyttäminen ja vaaliminen on Lammelle toinen luonto.

Liminkalaiset ovat aikojen saatossa saaneetkin todistaa monta tapahtumaa, joissa Matti Lampi on ollut arvojensa asianajajana.

Hyvä esimerkki on joidenkin vuosien takaa, kun kirkon tapulin paanukatto uusittiin. Vanhat, kenties lajissaan Suomen vanhimmat, paanut nakeltiin surutta roskalavalle. Sieltä Lampi pelasti joitakin ja teki niistä taidetta, jolla ilmaisi vastalauseensa. Puhe ei ollut auttanut, joten hän taltioi väärinteon kuvataiteen keinoin.

Lampi ei ole päätynyt kauaksi lapsuuskotinsa maista, ne ovat vain silmänkantaman päässä. Omasta pihapiiristä löytyy parisataavuotias aitta, joka siirrettiin paikalleen 1960-luvulla kotitilan pihasta kaivurin perässä peltoja pitkin. Tuolloin siinä paikoin ei ollut vielä vanhoja tiluksia halkovaa Limingan-Lumijoen tietä.

Aitasta tuli maailman pienin ateljee ja galleria, kuten Lampi työtilaansa kuvaa. Hän kiipeää arkisin aitan vintille kattoikkunoiden alle kankaan ääreen ja kuuntelee työn taustalla klassista musiikkia tai radion puheohjelmia. "Koska tilat ovat pienet, en tee suurikokoisia töitä", Lampi naurahtaa. Hän sanookin tuntevansa pienemmän ilmaisumuodon omakseen, kuvasivathan hänen ihailemansa alankomaiset mestaritkin väliin hyvinkin pienellä alalla.

"Nuoret taiteilijat vetävät suurille kankaille muutaman voimakkaan vedon. He maalaavat huutoja, minun työni ovat tällaisia kuiskauksia".

Aitassa on työrauha, läheisen maantien äänet eivät häiritse nekään. Harva uskaltautuu koputtelemaan ukseen, turhan harva, tuntuu olevan taiteilijan mielipide. "Ja jos liian hiljaa koputtaa, saatan erehtyä luulemaan tulijaa oravaksi ja harakaksi, joiden katolla käyskentelyä olen tottunut tarkkailemaan".

Lampi myy aitastaan grafiikkaa. Aiemmin hän vedostikin sitä vintin niukoissa neliöissä. Käytännön syistä se oli järkevää antaa toisten tehtäväksi.

Matti Lampi on maalarina itseoppinut, toki oppimestareiden pakeilla käynyt. Isä Arvo, joka maalasi itsekin, johdatti Matin taiteen maailmaan. Hän oli seurannut veljensä Vilhon työskentelyä ja opetti sitten poikaansa.

Isä kuitenkin neuvoi Mattia hankkimaan itselleen ammatin. Sitten voisi antautua taiteilijaksi. Niinpä poika kävi seminaarin ja erikoistui sen jälkeen kuvaamataidon opettajaksi. Kun hän viidentoista vuoden jälkeen vaihtoi uraa, moni onnitteli häntä ns. taiteilijan vapaudesta. "Olen vapaa ainoastaan säännöllisestä tulosta", hän toteaa hyväntuulisen sarkastisesti.

Työtahdiksi on vakiintunut työ kuukaudessa, paitsi kesäisin. Tuolloin Matti Lampi kuljeksii tanhuvilla, Limingan lakeuksilla, ja vain tallentaa muistiin, korkeintaan valokuvaa, ei maalaa. Kesällä, erityisesti varhaisina tunteina, hän voi keskittyä havainnoimaan valon estetiikkaa. Paradoksaalisesti hän siirtää sen kankaalle pimeimpien kuukausien aikana. Aitan kattoikkunoiden lomassa on oranssi ja sininen loisteputkivalo. "Viimeistelen työn aina luonnonvalossa", Lampi korostaa.

Legendaarinen taidemaalari Vilho Lampi oli Matin setä, eikä vertailua jo kymmenisen vuotta ennen Matin syntymää edesmenneen sukulaisen töihin ole voinut estää. "Aluksi meitä verrattiin sillä, että asuin siinä maisemassa jossa hänkin. Urani toisella vuosikymmenellä minut mainittiin veljenpojaksi, kolmannella kerrottiin Vilho Lammen olevan sukulaiseni". Neljännellä vuosikymmenellä miesten yhteydestä ei edes välttämättä mainittu.

"Kun Vilhosta tuli ihmisten puheissa sukulaiseni, se todisti, että olen itsenäinen", Matti Lampi luonnehtii. "Kun on sama nimi, seuraavan on ylitettävä edellinen".

Pia Kaitasuo

FAKTA

• MATTI LAMPI
• Syntyi kotonaan Limingan Härmälän talossa 29. tammikuuta 1947.
• Näyttelydebyytti 1964.
• Opiskeli kansakouluopettajaksi, erikoistui kuvaamataidon opettajaksi. Toimessa Limingassa vv. 1968-1984.
• Liisa-vaimo ja kaksi poikaa.
• Harrastaa kotiseututyötä, kulttuurihistoriaa laajasti, piha- ja puhdetöitä.
• Juhli merkkipäiväänsä jo 26. tammikuuta Oulun Nukun näyttelytilassa avautuneen näyttelyn myötä.