Taiteilija kommentoi ympäristöään

Huumorikin kukkii liminkalaisen Matti Lammen maalauksissa.

Ängeslevän San Gimignano, Aarresaari, Uusi kulta vieres, vanha, Asunnottomat...
Liminkalainen taidemaalari Matti Lampi on nimennyt maalauksensa herkullisin nimin. Ne antavat vinkin, mitä taiteilijalla on kenties ollut mielessä, mutta eivät puhkiselitä töitä.
Lammen maalauksissa on myös lempeää huumoria, ironiaksikin sitä joku sanoisi. Taiteilija kommentoi ympäristöään hienovaraisesti. Hän uskoo, että hienovaraisuudella voi olla jopa suurempi vaikutus kuin osoittelemalla osallistumisella. Lampi ei tyydy näyttämään mikä mättää; hänen töissään on myös vastauksia ja toivoa.
"Kuvaan töissäni valoa", taiteilija sanoo.

Latomeri on Limingassa vaihtunut salaojitettuihin peltoihin, siiloihin ja kuivaamoihin. Maanviljely on monella tilalla loppunut, mutta rakennukset ovat säilyneet. Pihat täyttyvät autoista, kun jälkikasvu pyrähtää kotitiloille kesänviettoon.
Peltoja koristavat muovipaalit, tuulimyllyt jauhavat sähköä. Muutos on elämän laki. Vaikka Matti Lampi hyväksyy maaseudun muutoksen, hän toivoo, että kaikkea vanhaa ei pureta uuden tieltä. Vanha tulisi kunnostaa ja uutta rakentaa vanhaa muotokieltä kunnioittaen.
"Temppeli ja lato ovat yhtä arvokkaita ja kiinnostavia", Lampi vertaa.
Uudessa serigrafiassa suomalaisen hirsiladon kuvajainen vedessä on kuin antiikin temppeli.

Matti Lampi täyttää 60 vuotta maanantaina ja on sen kunniaksi avannut näyttelyn Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskus Nukun näyttelytilassa. Uusimmat työt olivat äskettäin esillä myös Helsingissä. Nukun näyttelytilaan Lampi on tuonut omakuvia ja pari-kolme työtä kultakin vuosikymmeneltä alkaen 1960-luvulta. Isommassa huoneessa on maalauksia neljän viimeisen vuoden ajalta. Aloitustyö on täplämaalaustekniikalla tehty liminkalainen maisema. Lampi käytti tekniikkaa ensimmäiset 15 vuotta.
Kun täplitys alkoi tuntua liian konemaiselta, hän vaihtoi kerrosmaalaukseen. Uuden tekniikan kautta taiteilija haki maalauksellisempaa lopputulosta ja nopeutta.
Nopeutta ei löytynyt, sillä maalauksessa saattaa olla kuusikinkymmentä läpikuultavaa värikerrosta. Kerrokset ovat lähes näkymättömiä; vierestä katsova ei välttämättä edes näe, että pyöreässä siveltimessä on väriä ollenkaan. Monine kerroksineen ja kuivumisineen yhden työn maalaamiseen menee kolme kuukautta. Kun tekovaihetta on vielä edeltänyt parin vuoden miettimis- ja kypsyttelyvaihe, kovasta vauhdista Lammen tuotannossa ei voi puhua.

Isänsä maanviljelijä Arvo Lammen ja setänsä taidemaalari Vilho Lammen esimerkin viitoittamana taiteilijan uran valinnutta Lampea voi kutsua kovaksi työmieheksi häntäkin. Inspiraatiota ei odotella, työtä on tehtävä ahkerasti ja säntillisesti.
"Inspiraatio on turhanaikainen käsite. Tätä työtä on tehtävä kuin mitä tahansa työtä. Inspiraatio tulee, kun työhön ryhtyy." "Voi sen joku noinkin tulkita, Matti Lampi uteluun, miksi näyttelykutsun kuvaksi on valittu Elämän pöytä –asetelma vuodelta 2005."

Onko työssä kuvattu 60 vuotta täyttävän taiteilijan elämänkaari? Kertovatko ruusu, viinipullo ja medaljonki taiteilija menestyksen tuomasta elintason noususta, elinympäristön vaihtumisesta maalaispirtin pöydästä hienompiin saleihin?
Tuttuja rinnastuksia ja vastakkainasettelua keskeltä jaetusta työstä ainakin löytyy; maitopurkki-viinipullo, käärepaperi-pitsiliina, puukko-ruusu, kolikko-koru.
Lampi miettii töidensä nimet tarkkaan. Hän karsastaa kollegoiden tapaa nimetä maalauksensa Maalaus I, Maalaus II ”tai jotain”.
"Pyrin antamaan töilleni nimen, joka antaa osviittaa mitä tekijä on ajatellut, mutta ei ole loppuunkaluttu." Matti Lampi olisi valmis vilkkaampaankin vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Hänen ateljeensa ovet Limingassa ovat auki

Anja Manninen