Lammen surrealismi on omaa luokkaansa

Matti Lammen 60-vuotisnäyttely Nuoriso- ja kulttuurikeskus NUKU:n näyttelytilassa 15.2.2007 saakka.

Sukunsa taiteellista geeniperimää kantava Vilho Lammen veljenpoika Matti Lampi on taiteilijauransa merkittävimpinä vuosikymmeninä, 1980-luvulta lähtien, edennyt määrätietoisesti valitsemassaan tyylisuunnassa, surrealismissa.
Lammen juhlanäyttelyn tihentyneestä tunnelmasta voi aistia sen antaumuksen ja intohimon, jonka hän on onnistunut lataamaan viimeisteltyjen maalaustensa pienimpiinkin yksityiskohtiin.
Neljän vuosikymmenen otanta on harvinaisen puhdaspiirteinen vailla jyrkkiä muutoksia edes tematiikassa. Maisemista, maisemataustaisista ja rajatummista asetelmista ja Omakuvista välittyy persoonan intensiivinen läsnäolo sekä sen vähittäinen muotoutuminen ja seestyminen. Surrealismi mahdollistaa myös aiheiden monitasoisen lähestymisen. Lampi on yhtä aikaa terävä analyytikko, mystikko ja humoristi.

Valon vangitsija

Lammen taide kasvaa hänen omista juuristaan, Pohjois-Pohjanmaan avaralinjaisesta luonnosta ja etenkin sen kesien valosta:
- Talvisin joutaisin nukkua pari kuukautta kuin karhu ja kesät vaeltaisin luonnossa yötä päivää. Luonnon suoma innoitus on loputon. Siellä viriävät ne aiheet, jotka sitten vähitellen alkavat hahmottua, ensin paperille ja kypsyttyään kankaalle.
- Maalausteni työprosessi on pitkä. Tämä johtuu tekniikasta. Kun aloin häivyttää alkuvuosieni täplämaalaustyyliä täydentämällä sitä kuultavilla värikerroksilla, prosessi vain hidastui. Vuodessa valmistuu keskimäärin kaksitoista maalausta. Lammella on kyky loihtia maalauksiinsa vangitsevia valoefektejä. Taivaanranta kirkastuu ja himmenee asteittain, maisema kylpee kultaisessa hohteessa, asetelmien yksittäiset esineet terävöityvät. Omakuva (Paras maalarinlakki) vuodelta 2000 on verraton esimerkki ylhäältä ja alhaalta samanaikaisesti heijastuvan valon kokoavasta ja taiteilijan olemusta elävöittävästä merkityksestä.

Vastakohtien jännitteet

Lampi korostaa maalaustensa sisällön avainideaa, vastakohtien vuoropuhelua ja niiden keskeisiä jännitteitä. Esimerkiksi sopii hyvin kaksijakoinen asetelma Elämän pöytä, jossa arki ja juhla vertautuvat toisiinsa symbolisten esineiden, kuten rypistyneen ja koruommellun liinan, maitotölkin ja viinipullon, puukon ja ruusun välityksellä. Arjessa kello mittaa aikaa, juhlassa aika unohtuu. Lampi kertoi katsojien löytäneen maalauksesta jopa kymmenen vastakohtaa.
Minun ja mummon –maalauksessa vastakkaisia aikaelementtejä mm. ovat pankkikortti ja ostokupongit. Tyypillisessä maisema-asetelmassa esineet on sijoitettu etualalla aaltoilevalle liinalle. Se sulautuu saumattomasti taustalla levittäytyvään samansävyiseen maastoon, johon Lampi yleensä vielä sijoittaa jonkin arvoituksellisen esineen, vaikkapa sakkinappulan.
Lammen surrealismi sivuaa joskus ahdistaviakin aiheita. Maalaus Berliini on viime vuodelta, jolloin Lampi työskenteli sikäläisessä taiteilijaresidenssissä. Teoksen sisältönä ovat Berliinin muuri ja Holocaust-muistomerkit.
Pääosin Lampi on kuitenkin ladannut maalauksiinsa salamyhkäistä huumoria teosten nimiä myöten. Mont Sant Michelin luostarikallio Ranskassa on muuttunut liminkalaiseksi Kirkonmäeksi, kun taiteilija on istuttanut paikallisia rakennuksia sen kylkeen. Maalauksessa Ängeslevän San Gimignano valtavat viljankuivaajat ja varastosiilot piirtyvät lakeuden taivasta vasten.
Valaistuneen olennon voi kohdata kinostuneella takapihalla lumiukoksi henkilöityneenä. Niittosilppurit saattavat ryhtyä soitimelle ja pellolla hujan hajan lojuvat maataloustyövälineet jakavat Asunnottomien kohtalon. Matti Lammen juhlanäyttely on alkuvuoden ehdoton taidetapahtuma Oulussa. Taiteen klassiset perinteet elävät siinä vahvasti tätä päivää.

Soile Seppä